Venäjänsininen

Venäjänsininen on vilkas ja seurallinen hurisija, joka on kotinsa kiistaton mutta lempeä hallitsija. Venäjänsininen on myöskin oppivainen ja ketterä joten kodissa ei ole montaakaan paikkaa tai koloa, johon siniset tassut ei pääsisi käsiksi. Se haluaa olla siellä missä ihminen on vaikka ei tunkeilisikaan syliin jatkuvasti, vaan tarkkailee perhettään mieluiten yläilmoista smaragdinvihreillä silmillään. Ketterä kissa harvoin pudottaa esineitä ahtaissakaan paikoissa, ellei se niin itse halua.

 

Venäjänsininen on ehdottoman uskollinen kissa. Ei ole tavatonta että venäjänsinisellä se oma ihminen joka on kaikkein tärkein maailmassa jota kohtaan osoitetaan huomattavaa hellyyttä puskien, kehräten ja leipoen sekä kainaloon käpertymällä. Monet tulevat uteliaasti vastaanottamaan myös vieraat ihmiset. Venäjänsinisen ystävyys pitää kuitenkin ansaita ennen kun pääsee täysin nauttimaan silkkisestä sinisestä turkista, pehmeistä tassuista ja hellyydenosoituksista.

Venäjänsininen on ulkonäöltään tasapainoinen ja elegantti. Vartalo ja jalat ovat pitkät ja solakat johon pitkä, kärkeä kohti kapeneva häntä sulautuu ja tekee kissasta notkean ja sulavan. Pää on kiilamainen ja ilmeikäs ja sitä täydentää suuret avoimet korvat ja upeat vihreät silmät. Turkki on silkkisen pehmeä ja lyhyt, erittäin helppohoitoinen.

​

Venäjänsinisen historia on pitkä, itäisistä maista Venäjälle levinneen sinisen kissan uskotaan saapuneen Arkangelista Englantiin merimiesten matkassa jo 1800-luvun alussa. Rotumääritys on tehty Englannissa 1900-luvun alkupuolella, mutta jo sitä ennen näitä kissoja on esitelty Kristallipalatsin näyttelyssä 1800-luvun lopulla. Edelleen samaiset kissat ovat mukana muun muassa monien pohjoismaisten venäjänsinisten sukutauluissa.